Tarinamme

Haluan ensin kertoa tarinamme.

Tapasimme vuonna 2003, jolloin olimme vain 17-vuotiaita, varsinainen teinirakkaus siis. Tuolloin asuimme minun opiskelujeni vuoksi pari vuotta eri paikkakunnilla kunnes sitten muutin jatkamaan opintojani samaan kaupunkiin miehen kanssa ja tällöin muutimme myös ensimmäiseen yhteiseen vuokra-asuntoomme, joka toimikin kotinamme viitisen vuotta.

Kahdeksan vuotiselle yhteiselle tiellemme on mahtunut paljon tavallista arkea; työpaikkoja, opintoja, armeijaa, harrastuksia, kaikkia ei tahdo enää edes muistaa eikä tapahtumia saa oikein tiivistettyä yhteen tekstiin. Viime syksynä ostimme ensimmäisen yhteisen rivitaloasuntomme, jossa asuu meidän lisäksemme myös pieni koiruutemme.

Päätös naimisiin menosta kypsyi meillä hieman eri tahdissa. Mies kosi minua romanttisesti ja yllätyksenä Kreikan-lomallamme vuonna 2010 ja kauhistuin. En pidä yllätyksistä ja en ollut lainkaan valmistunut ajatukseen. Meni vuosi ja nyt olen kypsynyt ajatukseen ja kirkko on varattu :) 

 

Jotta muistaisin

Aloitan tämän blogin muistikirjaksi, ja ehkä myöhemmin myös muistoksi pienien häideni suunnittelusta.

Ensin lienee syytä kertoa, että en ole koskaan halunnut häitä. Ei prinsessapukuja, kermakakkuja ja sukulaisvirtoja, mutta pitkän parisuhteen ja omistusasunnon, sekä tietysti rakkautemme sinettinä, avioliitto tuntuu hyvälle ajatukselle. 

Miksi ei sitten maistraatissa nopeasti, näppärästi ja kiireesti reissuun? Halusimme ehkä kuitenkin ennemmin kirkossa kauniin seremonian ja ympäristön vuoksi. Ja ehkä hieman juhlistaa ystävien ja perheen kanssa. Siksi nämä häät.

Joulukuiset häämme ovat kuitenkin tosiaan pienet. Kirkkoon todistajiksi saapuvat minun ja mieheni vanhemmat ja sisarukset, joiden kanssa myös syömme häälounaan. Illalla järjestämme lähimmille ystäville illanistujaiset, näihin juhliin ei sisaruksia lukuunottamatta saavu sukulaisia.

Ajan kuluessa olen huomannut myös nauttivani häiden suunnittelusta ja se on toinen syy tämän blogin syntyyn. Haluamme myös päästä juhlista pienellä ja hallitulla budjetilla, ja uskon, että suunnittelulla pääsee tässä suhteessa pitkälle.